Vaaliteemani

YKSINASUVIEN ASIA

Asun yksin ja pidän siitä. Kaltaisiani on kaupungissa kaikenikäisiä, mutta arkipäiväiset haastemme ei juuri saa huomiota julkisessa keskustelussa. Yhteiskunta kehottaa ihmisiä pariutumaan ja jakamaan arkensa, mutta ei huomioi sitä, että tämä ei ole kaikille aina mahdollista.

Taloudellisesti erityisesti yksinasuvat opiskelijat ja eläkeläiset ovat tiukoilla, mutta joukkoon on liittymässä yhä enemmän myös kokoaikatyössä käyviä kaupunkilaisia. Yksinasuvista ei saa tulla kaupungistuvan maailman uutta orjaluokkaa. Meidät on myös otettava huomioon, sillä jo puolet Helsingin kotitalouksista on yhden hengen talouksia.

Kaikki alkaa sellaisista toimenpiteistä, joilla pyritään lisäämään edullisia asumisratkaisuja myös yksinasuville. Kaavoituksessa on otettava kaikki keinot käytöön: rakentaa, remontoida, ja muuntorakentaa asuntoja joihin ihmisillä on varaa. 

YHTEISÖLLISYYDELLÄ YKSINÄISYYTTÄ VASTAAN

Kaupungin asukkaat kärsivät yhä enemmän yksinäisyydestä, joka ei katso ikää sukupuolta tai tulotasoa. Arjessa ei ole riittävästi kavereita joiden kanssa jakaa iloja ja suruja. Yksinäisyys johtaa usein masennukseen ja arvottomuuden tunteeseen. Some ei korvaa kosketusta, hymyä eikä yhteistä naurua.

Yksinäisyyttä torjutaan parhaiten lisäämällä mahdollisuuksia olla mukana yhteistoiminnassa, kuten vaikkapa kuoroissa, harrastuskerhoissa tai urheiluseuroissa. Sen sijaan ei ole hyötyä perustaa “yksinäisten klubeja” tms. leimallisesti yksinäisten yhteisöjä. Yksilö voi parhaiten silloin, kun hän tuntee olevansa osa ympäristöään ja voi vaikuttaa sen kehittymiseen. Suomessa on yli 140 000 yhdistystä, joista lähes puolet on torkahtanut. Kaupunki voi tukea yhdistystoimintaa tarjoamalla toimijoille tukea esimerkiksi edullisten tilojen muodossa. Käytöstä poistuneita julkisia rakennuksia on muutettava asukaslähtöisesti monipuolisiksi harrastus- ja yhteistoimintatiloiksi. Kaupungin on määrättävä tähän lisää rahaa.

PIENYRITTÄJILLE TUKEA

Pienyrittäjät ovat kaupungin elävöittämisen kannalta elinehto. Kivijalkaliikkeet virkistävät naapurustoja, tarjoavat mahdollisuuden tukea yrittäjää jolla on kasvot, sekä tehdä kestäviä kulutusvalintoja. Usein pienet kivijalkaliikkeet profiloituvat eettisten ja ympäristöystävällisten tuotteiden kautta. Käynti pienyrittäjän liikkeessä on miellyttävää, sillä he inspiroivat tavoittelemaan unelmia.

Pienyrittäjän arki on usein työntäyteistä ja epävarmuuden sävyttämää, eivätkä he juurikaan nauti etuuksista. Yrittäjän sosiaaliturvaa on kehitettävä ja paras tapa siihen on viedä perustuloa eteenpäin. Toinen alue, missä voidaan tehdä paljon, on lupa- ja kaavoituspuoli. Linjaa liiketilojen kaavamuutoksista on syytä uudelleenarvioida, jotta esimerkiksi asuminen oman yrityksen tiloissa tulisi helpommaksi.

Ravintoloitsijat ovat usein törmäyskurssilla viranomaisten kanssa milloin minkäkin pykälän tulkinnan kanssa. Hallitus puhuu normien purkamisesta, mistä alkoholilain uudistus oli hyvä alku. Nyt linjausten uudelleenarviointia pitää jatkaa siten, että lisätään joustavuutta tilannekohtaisesti. Kerron esimerkin: helsinkiläinen ravintola saisi rakentaa terassin vuokraamiinsa parkkiruutuihin. Välissä on kuitenkin pyörätie, minkä vuoksi anniskelun pitäisi tapahtua terassille henkilökunnan toimesta. Asiakas ei siis saa kävellä tilauksensa kanssa pyörätien yli mennessään terasille. Ilman juomaa kyllä.

Luotan ihmisten järjen käyttöön. Mielestäni yletön holhous ja sääntöjen tiukkapipoinen tulkinta tukahduttaa luovuutta ja estää monien hyvien ideoiden syntymistä.