621 ääntä yksinasuvien puolesta

Kuntavaalit on käyty ja paluu arkeen odottaa. Oma tunnelmani näin vaalien jälkeisenä maanantaina on osittain pöllömystynyt ja toisaalta varsin vakava.

Ensikertaa ehdolla olevalle vihreälle miehelle, joka on jo reippaasti yli kolmekymppinen, on tulos, joka tuo varavaltuutetun paikan varsinkin nuorten suosimassa puolueessa, todella hyvä saavutus. Olen nöyrästi kiitollinen helsinkiläisten antamasta luottamuksesta. Vaalitulos oli vihreille todella hyvä joka puolella Suomea, mikä osaltaan kertoo siitä, että sukupolvi, johon minäkin kuulun, on ottamassa paikkansa politiikan eturivissä. Olen tästä riemuissani! Vihreät ovat aidosti eteenpäin katsova tulevaisuuden tekijä ja luotan siihen, että painoarvomme päätöksenteossa tulee tulevina vuosina ja tulevissa vaaleissa vain kasvamaan entisestään.

Kasvava vastuu pitää sisällään velvollisuuden tehdä kovasti töitä. Asioihin on paneuduttava ja päätökset on kyettävä perustelemaan. Lupaan sen tehdä varavaltuutetun ominaisuudessa niin hyvin kuin pystyn. Sekään ei pelkästään riitä, sillä olen sitä mieltä, että yhteys ihmisiin on säilytettävä kuutelemalla ihmisiä ja pysymällä herkkänä sille, mikä yhteiskunnassa kulloinkin koetaan tärkeäksi. Lupaan tehdä myös sen ja olla lisäksi tavoitettavissa. 

Kuljin viimeiset kaksi viikkoa kaupungilla jakamassa esitettä ja tapaamassa ihmisiä. Monilla menee aiempaa huonommin ja yksinasuvilla paineet ovat erityisen kovat. Teemat, joita näissä kuntavaaleissa pidin esillä, toivat yli kuusisataa ääntä. Yksinasujien taloudellista tilannetta on pyrittävä helpottamaan. Kaupungistuminen joka lisää yksinasumista myös nakertaa ihmisten yhteenkuuluvuuden tunnetta. On tärkeää luoda edellytyksiä sille, että kukaan ei syrjäytyisi kaupungissa, missä naapuri on todellakin vain seinän takana. Yksinäisyys voi viedä terveyden. Lisäksi inhimillisen kärsimyksen hinta on mittaamaton. Aion valtuutuksellanne pitää ääntä yksinasuvien kaupunkilaisten puolesta ja tehdä parhaani, jotta neljän vuoden päästä voisimme kaikki tässä kaupungissa entistä paremmin.

Kirjoittelen näille sivuille jatkossa valtuustokauden tapahtumista ja luottamustehtävien hoitoon liittyviä blogeja. Tulehan pistäytymään uudelleen, ja oikein hyvää kevättä!

J

Äänelläsi on merkitystä

90-luvun filosofisessa tutkimuksessa oli ilmassa toiveita siitä, että aikanamme oltaisiin tulossa sellaisen kehityksen piiriin, missä eri maailmankatsomuksen, ja uskomusjärjestelmien edustajat alkaisivat viimein suvaita tai jopa ymmärtää toistensa ajatuksia ja olemassa olon oikeutusta. Kuitenkin viimeaikainen kehitys maailmalla osoittaa, että odotukset ovat olleet liian optimistisia. Ovatko vaikeudet nyt tulossa tänne?

Eräässä mielessä vaikeudet ovat jo täällä, mutta se ei johdu pakolaisista. Joskus ihmetyttää miten muutama kymmenen tuhatta tulijaa voi pistää yli 5 miljoonaa sekaisin? Meidän aitoja ongelmia ovat syrjäytyminen ja yksinäisyys sekä yksinasuvien pärjääminen ja nuorisotyöttömyys. 

Minulle huolta aiheuttaa sisäisen yhtenäisyytemme. Pidän edellytyksiämme selvitä maailman myllerryksistä erittäin hyvinä, mutta se vaatii malttia keskusteluun ja merkittävässä asemassa olevien tahojen vastuullista toimintaa. Leimakirveet lentävät turhan huolettomasti. Meidän pitää kyetä luottamaan järjestelmään ja kunnioittaa sen toimintamekanismia. Lait säätää poliitikot, tuomarit tuomitsevat ja virkamiehet, kuten poliisi panevat toimeen. Maailma on muutunut nopeaksi, joka vain korostaa harkinnan roolia. En hyväksy reihumista ja paikkojen rikkomista tai oman käden oikeutta joka vahingoittaa muita ihmisiä. Kun asioihin halutaan muutosta, on se tehtävä politiikan kautta, sillä elämme demokratiassa, jonka on lähtökohtaisesti kyettävä tähän. Pitää arvostaa sitä, että meillä presidentit vaihtuvat vähintään 12 vuoden välein ja hallituksessakin puolueita on mahdollista vaihtaa, vaikka keskusta-oikeisto on siellä tikunnokassa istunut jo toista vuosikymmentä. Kannattaa siis miettiä miksi maamme tila on ajautunut taloudellisesti heikkoon tilaan ja näivettyy vailla visiota tulevaisuudesta. Päättäjiä on mahdollista vaihtaa, mutta silloin on mentävä äänestämään, kun tilaisuus tarjotaan. Seuraavan kerran tämä tapahtuu ensi sunnuntaina. Käytä siis ääntäsi, sillä hiljaa oleminen herättää kysymyksen, arvostatko omia mielipiteitäsi ja arvojasi tarpeeksi? Äänestäminen tarkoittaa myös läsnäoloa, jota ei voi nykyaikana liikaa korostaa. Olethan läsnä kotimaassasi Suomessa.

Mutta, vielä muutama sananen kuntapolitiikkaa. Katukampanjan aikana olen keskustellut monista asioista, ja listaan tähän pikavastauksia yleisimpiin kysyksiin.

Ilmaiset liput eläkeläisille joukkoliikenteeseen?

– Lippujen hinnat on korkeat ja niitä pitää voida hiukan huojentaa, se on kaikille tasapuolista. Opettajan kanssa liikuvat koululaiset tarvitsevat ilmaisen joukkoliikenteen jo pelkästään liikenteen sujuvuuden vuoksi.

Moskeija vai ei moskeija?

– Moskeijan voi puolestani rakentaa, sillä uskonnonvapaus on perusoikeus. Rahaa ei siihen tosin julkiselta puolelta anneta. On myös syytä muistuttaa, että Suomessa pätee Suomen lait, joten minkäänlaisia muslimien omia tuomioistuimia ei tulla sietämään. Jos tämä linja ei kelpaa, niin peruskivikeä tuskin kannattaa muurata.

Malmin lentokenttä?

– Olen ilmailuhenkinen ja linjaukset maailmalta kannustavat kaupunkikenttien kehittämiseen. Olisin mieluusti nähnyt Malmin toiminnassa. Päätökset kuitenkin on asiasta jo tehty, joten näillä mennään ellei ihmeitä tapahdu.

A1 Ratiolinjan lakkautus?

– Alppilalaisena A1 linjaa käyttävänä en kannata. Se on erinomainen ruuhka-aikojen linja.

Sunnuntaina sitten kaikki uurnille! Muutos on mahdollinen. Tehdään se yhdessä.

Yksinasuvaan sijoitettu euro poikii takaisin moninkertaisesti

Vaaleihin on aikaa tasan viikko. Lähden kohta Hakiksen torille jakamaan vaaliesitettäni ja puhumaan ihmisten kanssa. Kuluneen viikon aikana tehty katukampanja on ollut antoisaa, mutta myös aika rankkaa. Moni on kertonut minulle huoliaan tai tullut muuten vain juttelemaan. Olen heiltä tiedustellut, että asuvatko he yksin, ja mitä kokemuksia heillä on yksinasumisesta Helsingissä. Monet ovat iloisia, että joku kehtaa asiaa tuoda esiin, vaikka ovatkin todenneet, että kyllä he pärjäävät, sillä ovat tottuneet pitämään itsestään huolta, vaikka tiukkaa on. Eräs mies kurvissa otti flaijerini ja nopeasti sen lukaistuaan kiivastui, repäisi lapun kahtia ja totesi, että “suomalaisten ei pitäisi asua yksin, sillä olemme heimokansaa.” En kerennyt kissaa sanoa, kun hän jo paineli tiehensä. Olen hänen kanssaan täsmälleen samaa mieltä siitä, että ihminen tarvitsee kumppanin tai ainakin kattavat ihmissuhteet, jotta elämä olisi hyvää. Kaikilla ei kuitenkaan ole niin hyvä tuuri, että kumppania tai omanhenkisiä kavereita löytyisi. Vastikään kaupunkiin muuttaneilla voi olla vaikeaa ja eläkeläiset ovat usein leskiä. Eronneitakin on. Yksinasuvat ovat kaikenkaikkiaan varsin monenkirjava joukko.

Pidän oikeastaan monia yhteiskuntamme kipuilun, kuten syrjäytymisen, päihde- ja mielenterveysongelmien alkusyynä nimeomaan sitä, että yksinasuvat on ajettu tilanteeseen, missä köyhyys ja kädestä suuhun eläminen on arkipäivää. Saattaa olla mahdollista, että osaltaan jopa rasismin ja muukalaisvihan kasvu juontaa juurensa siihen, että yksinasuvat unohdetaan päätöksenteossa. Jotkut purkavat ahdistustaan esim. maahanmuuttajiin, koska näkevät heidät uhkana omalle jo valmiiksi heikolle tilanteelleen.

Lakien valmistelussa pitäisi tehdä aina kattavat arvioinnit siitä, mitkä vaikutukset niillä kulloinkin on yksinasuviin. Jos korjaisimme yksinasuvien asemaa, välttyisimme pitkällä tähtäimeltä monilta ongelmilta ja inhimilliseltä kärsimykseltä. Pitäisi varmaan myydä aihe päättäjille säästönäkökulmalla, mutta tutkimustietoa on saatavilla varsin vähän.

Nämä ovat kuitenkin kuntavaalit, joten tavoitteeni yksiasuvien aseman parantamiseksi kuntatasolla on pähkinänkuoressa seuraavat:

1) Asuntopolitiikka: Helsingissä pitää pyrkiä alentamaan nimenomaan pienien, yhdelle hengelle sopivien asuntojen suhteettoman suuria hintoja ja vuokria. Jos tämä onnistuu, sillä on välittömät vaikutukset kansantalouteen ja ihmisten hyvinvointiin. Tuloksia voidaan saavuttaa lisäämällä oikean kokoisten asuntojen tarjontaa. Kaavoituksessa on pidettävä huoli, että rakennamme pian paljon yhdelle hengelle sopivia asuntoja. Yksinasuminen on kaupungistumiseen kuuluva ilmiö, johon on vastattava. Se toteutuu joko asettamalla rakentajille tonttien luovutusehtoja tai vapauttamalla rakentajat kokonaan sääntelystä. Kumpi keino valitaankin, kehitystä on seurattava tarkoin. Itse olen taipuvainen sääntelyyn, missä yhden hengen tarpeita vastaavia asuntoja yksinkertaisesti pistetään ehdoksi tontin luovutukselle. Vapaat kädet rakentajilla voi johtaa ei toivottuun kehitykseen, missä tietyille alueille rakennetaan vain yhdenlaisia asuntoja. Tämä voi lisätä asuinalueiden eriytymistä, mikä ei ole toivottavaa.

2) Sosiaalipolitiikka: Helsingissä on pyrittävä ehkäisemään yksinäisyyttä tarjoamalla aktiivisesti tietoa ja kannustaa osallistumaan kunnan liikunta, harrastus ja kulttuuritoimintaan. Etsivän nuorisotyön ohelle pitäisi kehittää kunnallista etsivää aikuistyötä, jolla tavoitettaisiin ensisijaisesti erityisesti eläkeläisiä ja vastikään työttömäksi joutuneita. Olisi tärkeää saada nopea koppi myös niistä aikuisista, jotka ovat riskissä syrjäytyä työttömyyden takia. Osallistaminen yhteisön toimintaan on parasta lääkettä, jolla pidetään yllä hankalaan tilanteeseen joutuneen ihmisen omanarvontuntoa ja kokemusta kuulumisesta yhteiskuntaan. Näen tässä ison roolin kolmannella sektorilla, jonka toimintaa on tuettava.

Yksinasumisen kaikkia ongelmia ei tosin ratkaista kuntatasolla. Tarvitaan lakimuutoksia.

Siksi pidän melua tunnetuista mittakaavahaitoista. Elämme digiaikaa, joten elämisen kustannusten pitäisi perustua puhtaasti aitoon kulutukseen. Erityyppiset perusmaksut esim. netti tai sähkölaskuista pitäisi poistaa, sillä ne osuvat kovemmin yksiasuviin. Lisäksi mm:

  • Kotitalousvähennykset on annettava yksinasuville korotettuina. Nykyään pariskunnan molemmat osapuolet voivat tehdä vähennykset omassa henkilökohtaisessa verotuksessa.
  • Lainvalmistelua on kehitettävä siten, että se ottaa aina huomioon vaikutukset myös yksinasuviin.
  • Jonkinlaisia verohelpotuksia, joilla tuettaisiin yksinasuvia, voisi suunnitella.

Kampanjakuulumisia

Viimeisen viikon ajan olen saanut rautaisannoksen katukampanjoinnista. Näin ensikertaa ehdolla olevana täytyy sanoa, että mielikuvat kampanjoinnista ovat osoittautuneet tyystin erilaisiksi, kuin mitä alkuun ajattelin. Kampanjointi on ollut todella avartavaa!

Epäilin, että vastaanotto turuilla ja toreilla olisi luultavasti nuiva tai ehkä jopa vihamielinen. Ennakko-oletukset ovat kuitenkin ilokseni osoittautuneet vääriksi. Ihmiset ovat pääosin kohteliaita ja ottavat esitteenkin ihan mielellään vastaan. Olen huomannut pitäväni kampanjoinnista! On mukava ottaa kontaktia ihmisiin ja tarttua heitä askarruttaviin aiheisiin, kun joku jaksaa pysähtyä toviksi keskustelemaan. Aiheet ovat usein ihmisen oloisia. Seniorit ovat huolissaan terveyspalveluista sekä erityisesti lähipalveluista kuten postista ja kirjastosta. He pitävät tärkeänä sitä, että voivat liikkua helposti kaupungissa eri paikkoihin. Lisäksi on tärkeää, että julkisen liikenteen linjat pysyisivät mahdollisimman selkeinä eikä linjoja muuteltaisi yhtenään.

Erään nuoren kanssa puhuin pitkään siitä, miten digitalisaatio on tehnyt ihmisistä sulkeutuneempia. Kaikki tuijottavat luureihin ja joka toisella on korvissa kuulokkeet. Pohdimme yhdessä mikä on tulevaisuus, jos kaikki alkavat yhä enemmän vetäytyä ja eristäytyä ulkomaailmasta jopa liikkuessaan kaupungissa. Kuplia ruodittuamme tulimme lopputulokseen, että läsnäolo on tärkeää ja siihen tulisi pyrkiä vaikka ei tarvitsisi sanoa mitään vaikka ratikassa. Suosittelin häntä katsomaan Katie Perryn uusimman biisin Chained to the Rhythm -musavideon. Siinä on monia viittauksia nykypäivän ilmiöihin.

Toisaalta olen myös saanut kiitosta siitä, että olen suoraan myöntänyt, että en tiedä jostain asiasta tarpeeksi, jotta voisin tarkkaan kommentoida tai muodostaa mielipidettä. Joitakin ärsyttää erityisesti se, että poliitikot toisinaan esittävät kaikkitietävää. Tässä tapauksessa ei ole hätää 🙂 Politiikan realiteetit tuskin avautuvat yhdellekään broilerille saati aina konkarillekaan 100%, mutta  muutama vuosi luottamustehtävien hoitoa tuskin sekään on pahitteeksi. Vihreältä listalta löytyy hyvä kattaus uutta intoa ja kokemusta. On hyvä muistaa, että menemme aina arvot edellä – korostamme vastuu ympäristöstä ja ihmisistä sekä vapautta ja välittämistä. Siksi meillä on kuntavaalien paras lista!

Ennakkoäänestys käynnistyi tänään ja katukampanjani seuraava etappi on kurvi. Päivittelen kotisivuilleni tietoja liikkeistäni, joten tule toki keskustelemaan sinulle tärkeistä asioista. Eikä ole lainkaan hullumpi idea, jos raapustaa lappuun numeron 656 mikäli satut postissa pistäytymään. Itse ajattelin olla tällä kierroksella perinteinen ja käydä uurnalla 9.4 sunnuntaina. Toivottavasti silloin on yhtä aurinkoinen päivä kuin tänään!

Asumispaneelin ruodintaa – jospa nyt vaan rakennetaan niitä yksiöitä.

Olin eilen kuuntelemassa Sillanrakentajat -verkoston järjestämää paneelikeskustelua asumisesta Helsingissä. Paikalla oli hyvä kattaus politiikan kärkeä ja pormestariehdokkaita. Ruodin tässä blogissa vähän paneelin antia.

Keskustelussa korostettiin monia hyviä tavoitteita, joilla asumisen ongelmia (erityisesti sen kalleutta) kaupungissa voitaisiin lievittää. Kaikki panelistit olivat yhtä mieltä, että tarjontaa pitää lisätä ja mm. autopaikkanormeja keventää, jotta aidosti kohtuuhintaisia asuntoja voitaisiin rakentaa. Myös slummiutumisen estäminen, rakentamalla hallintamuodoiltaan monipuolista asuntokantaa, yhdisti panelisteja. Hyvä! Nämä kaikki ovat oikein kannatettavia tavoitteita.

Silti täytyy edelleen hämmästellä, että eturivin poliitikot ovat haluttomia tarttumaan siihen tosiseikkaan, että kaupungin kotitalouksista 50% on yksinasuvia, ja siten yhden palkkapussin varassa. Paneelissa asiaa sivusi vain Nuutti Hyttinen (ps.) ja hänkin yhdellä lauseella. Yksinasuvan pitää kustantaa vuokrat tai lainanlyhennykset, sähköt, vedet, ruoka, netti, puhelin, autopaikka jne. yksin. Asumisen kalleuden ongelmaa käsitellään ikäänkuin kaikkia haittaavana kokonaisuutena jota se toki osin onkin, mutta samalla sivuutetaan se, että kaikkein rankimmin erityisesti vuokrien raju kohoaminen on osunut nimenomaan yksinasuvien kotitalouksiin. Hintojen nousu ei ole vaikuttanut yhtä rajusti kaksioiden ja kolmioiden hintoihin, kuin se on vaikuttanut yksiöihin. Kaksiot ja kolmiot ovat muutenkin enemmän parien territoriota, joka tarkoittaa heti sitä, että kustannuksia on jakamassa kaksi palkkapussia. Olemme ajautumassa tilanteeseen, missä kaupungissa on edelleen tarjolla pienipalkkaisia töitä, mutta niiden tekijät eivät voi täällä ainakaan yksin asua. Onko tämä sellainen tilanne, joka ihmisten pitää vain mukisematta hyväksyä?

IMG_0044

Panelistit vasemmalta oikealle – Nuutti Hyttinen (ps.), Tuula Haatainen (sd.), Anni Sinnemäki (vihr.) Kimmo Tiilikainen (kesk.) Jan Vapaavuori (kok.) ja Silvia Modig (vas.)

Kaupungistumisen megatrendin tunnistavat kaikki. Väki virtaa kasvukeskuksiin töiden ja palveluiden perässä. Kehitys on ollut nähtävissä 70-luvulta saakka ja on aina toteutunut ennusteita kovemmin. Harvemmin kuitenkaan sivutaan sitä toista trendiä, eli yksinasumisen lisääntymistä, joka on jatkunut jo kymmeniä vuosia. Väitän (puhtaasti mututuntumalla), että yksinasuminen, kaupungistuminen ja ydinperheen roolin heikentyminen ovat sidoksissa toisiinsa ja yleisemmin osa laajaa kulttuurista muutosta. Tiedämme myös, että poliittisen valtavirran eetokseen ei yksinelävillä juuri ole tilaa. Lisäksi kuvitellaan, että isompien asuntojen tarjonnan lisääminen jotenkin parantaisi myös yksinasuvien tilannetta. No ei paranna, kun yksinasuva ei voi kaksioon taloudellisten syiden takia muuttaa. Ainoa lääke tilanteen parantamiseen on rehellisesti lisätä yksiöiden rakentamista.

Tuula Haatainen (sd.) korosti paneelissa, että vuokralla asumista kohtaan pitäisi tapahtua asennemuutos, ja että sen tulisi olla samalla tavalla arvostettua kuin omistusasumisen. En ole kyllä koskaan kuullut, että vuokralla asumista kohtaan olisi jotain suurta asenneongelmaa, mutta luulen, että heijastelen monen ajatuksia, kun väitän, että urbaanille yksiasujalle haave omistustasunnosta on lähes synonyymi säästämiselle. Kun maksaa oman asunnon lainaa käytännössä saman verran kuukaudessa, kuin sitä menisi vuokraan, harrastaa samalla säästämistä, sillä kaupungissa pelko kämpän arvon romahtamisesta on olematon. Olkoonkin, että korot voivat nousta, ja remonttikulut sekä vastikkeet on otettava huomioon. Jossain on kuitenkin pakko asua, ja perus Yrjö Yksineläjä maksaa Helsingingissä yksiöstään vuokraa ainakin 8000€ vuodessa. Sillä summalla lyhentäisi lainaa pitkän pennin, mutta sitä ei pankista heru. Kun rahaa ei jää vuokrien jälkeen säästöön, ei voi koskaan kasata pankin vaativaa 15% käsirahaa, jotta saisi asuntolainan. Korkeat vuokrat sitovat pienituloiset yksinasuvat kaupunkilaiset köyhyyteen, jos on vaikea pyristellä ulos.

Silvia Modig (vas.) esitti kaupungin ARA vuokra-asuntoihin vastikään tulleiden tulorajojen poistamista, koska ne voivat aiheuttaa alueiden eriytymistä. 1 hengen taloudelle kk tuloraja Helsingissä asetettiin 3000€, joka on kaupungin työntekijälle varsin korkea palkka. Ymmärrän vasemmiston huolen reilun 40 000 kunta-alalla työskentelevän sairaanhoitajan vuoksi, joiden palkka on keskimäärin n.3100€. Sairaanhoitajan tehtäväkohtainen palkka on 2400€ luokkaa, jolloin kaupungin edullinen työsuhdekämppä on hyvä kannustin. Olisi kuitenkin ihan jees muistaa, että lähes kenen tahansa jonka ammattinimikkeestä löytyy -sihteeri, -ohjaaja, tai avustaja, ei pääse lähellekään tuota reilua kolmea tonnia. Myös heitä löytyy palkkalistoilta samalla tavalla kuin kämppäjonosta. Johonkin raja on vedettävä, sillä rajojen poistaminen avaisi edulliset kämpät myös rehtoreille, -päälliköille ja -johtajille. Mielestäni tuo 3000€ raja on hyvä, vaikkakin turhan mekaaninen. Pitäisi korostaa kokonaisharkinnan roolia. Pelkät tulot ei kerro kaikkea, ja ihmisten erilaiset elämäntilanteet on kyettävä ottaa huomioon. Ei ole johdonmukaista ajaa ihmistä pois asunnosta, koska tämä sai palkankorotuksen. Pidetään huoli myös siitä, että neliöt on tehokkaassa käytössä. Ei ole yleisen edun mukaista, että henkilö jonka lapset ovat lähteneet kotoa ja ehkä puolisokin, asuu 4 huoneen asunnossa yksin, koska pelkää kämpän vaihdon yhteydessä lähtevän tulorajojen vuoksi alta.

Lopuksi vielä: lievästi huvitti, kun Jan Vapaavuori (kok.) kehuskeli toimillaan, jotka laittoi liikkeelle ollessaan asuntoministerinä vuosina 2007-11. Taisi olla v. 2008, kun asuntotuotanto romahti ja vuokrat ampaisivat rajuun kasvuun. Mitä teki Jan? No jos jotain teki, niin eipä paljon lämmitä. Voi tietenkin väittää ajat olivat kovat ja että ilman Janin toimia (kuten välimallin korkotukea) asuntorakentaminen olisi mennyt vielä pahemmin solmuun. Nuo välimallin kämpät vapautuvat pian sääntelyn piiristä. Katsotaan sitten uudestaan.

Mitä voimme tehdä terveysmenojen suitsimiseksi?

Hallituksen SOTE sekoilu valinnanvapauden kanssa tulee päättymään hallituksen kannalta surullisesti ja se on pelkästään hyvä asia. Vaikka SOS tripletti kovasti yrittää harhauttaa, niin kansalaisen niskakarvat ovat jo nouseet pystyyn. Tulokset nähdään kuntavaaleissa.

 Jos SOTE aiheuttaa allergiaa sen monimutkaisuuden vuoksi, kannattaa sinnitellä ja vilkaista ainakin tämä 20min video, jossa HUSn toimitusjohtaja Aki Linden tiivistää valinnanvapauden sudenkuoppia. Suosittelen vahvasti. 

Kaikista yrityksistä huolimatta hallituspuolueet eivät ole onnistuneet selittämään mitä aitoa hyötyä valinnanvapaudesta on. On vain hoettu, että onhan se kiva, kun saa itse valita. Siis valita mitä? Mistä se potilas tietää mikä hoito on paras? Eikö lääkäriin mennäkään saamaan asiantuntijapalvelua? Kenellä on potilaana kompetenssia arvioida, että täällä hoito on parasta? Milloin terveydestä tuli fiiliskysymys? Vai onko kriteeristö, millä asiakas sen valinnan tekee, kenties mainosesitteiden kiiltävä ulkoasu tai nätit videot? Mielestäni on sairas ajatus, että maksaisimme vielä laajemmin julkisista varoista terveyspalveluja, kun samaan aikaan nämä palveluntarjoajat mainostavat itseään kalliilla haaliakseen lisää asiakkaita. Onko meillä varaa syytä rahaa terveysbisnesten mainontaan? Todellista veroeurojen tehokäyttöä. Kun tuote mitä he myyvät on terveys, onko mitään käärmejuomaa, mitä nämä eivät pyrkisi asiakkailleen kaupittelemaan? Intialaisen sananlaskun mukaan mikään ei ole vaarallisempi kuin köyhä lääkäri.

Olen kotoisin Kuhmosta, mutta asun Helsingissä. Valinnanvapaus voisi jopa olla ihan kiva täällä Etelä-Suomessa, kun on aidosti varaa tehdä niitä valintoja. Havukka-ahon Konstalle se taas ei tarkoita yhtään mitään. Hänellä tuskin tulee olemaan valinnanvapautta, sillä rohkenen epäillä, että Kuhmoon nousisi useita SOTE-keskuksia, joista Konsta voisi valita.

On siis tärkeää, että äänestäjät lähettävät selkeä EI viestin SOSn kaavailuille näissä kuntavaaleissa. Säästämme pitkän pennin torjumalla kokoomuksen keittämän sopan. Yritykset myydä valinnavapauden harhaa osoittaa piittaamattomuutta kansalaisten terveydestä. Näyttää siltä, että vain bisnes on tärkeää.

thermometer-1539191_1920

Turhien lääkkeiden käyttö on iso menoerä, josta tulisi pitää isompaa meteliä kaikilla politiikan tasoilla.

On tietenkin syytä todeta, että meidän on tehtävä jotain, millä saamme terveydenhuollon kasvavia menoja suitsittua. Huoltosuhteemme heikkenee kovaa vauhtia ainakin vuoteen 30 saakka, jonka jälkeen kulujen kasvu hidastuu. Siihen on kuitenkin aikaa, joten on tehtävä kaikki voitava jo nyt. Ensimmäinen elementti on määrätietoisesti vähentää lääkkeiden käyttöä. Upotamme yli miljardin julkisia varoja lääkkeisiin tukien muodossa. Tämä kehitys on käännettävä toiseen suuntaan. Tässä on tärkeä rooli yliammatillisella (proviisorit, hoitajat ja lääkärit) yhteistyöllä ja lääkäreiden vastuun korostamisella.

Toiseksi on tehtävä määrätietoinen strategia, jolla pyritään torjumaan terveyshaittoja. Ennaltaehkäisy tulee olemaan keskeinen osa kunnille jäävää työtä. Se tarkoittaa, että rahat on käytettävä ihmisten elintasosairauksien torjuntaan tukemalla liikuntaa ja terveellisiä ruokailutottumuksia. Erityisesti lasten ja nuorten sekä seniorien liikuntaa on tuettava. Kun liikunnan ilo tulee osaksi elämää jo nuorena, kantaa se läpi elämän karikoiden aikuisenakin.

Vanhustenhoidon ja erityisesti kotihoidon tilanne on hälyttävä. Vaikeudet tulevat vain kasvamaan tulevina vuosina tuon mainitun huoltosuhteen heikkenemisen seurauksena. Hoitotyön ammattilaiset nääntyvät kiireessä. Lähes jokainen on harkinnut alan vaihtoa. Nyt vaaditaan ratkaisuja laatikon ulkopuolelta. Tarjoan ratkaisuksi, että Suomessa voitaisiin laajentaa kutsuntoja ja siirtyä sukupuoleen tai uskontokuntaan katsomatta kaikkia koskevaan yleiseen kansalaispalvelukseen. Tämä olisi paitsi tasa-arvoista, myös aito ja inhimillinen tapa parantaa vanhusten hyvinvointia. Palveluksessa voisi sitten peruskoulutuksen jälkeen valita oman halun ja kiinnostuksen mukaisesti joko armeijan tai siviilipuolen tehtävät. Siviilipuolen tehtävissä työt koostuisivat isolta osin SOTE puolen tukitehtävistä. Tällä tavoin voitaisiin lievittää vanhustenhoidon ongelmia. Nämä päätökset kuuluvat eduskunnalle, mutta jos joku niitä haluaa viedä eteenpäin, on hänellä tukeni.

Tässä sote asiassa oikeisto yrittää maalata kuvaa valtavista ongelmista siellä, missä niitä ei eurooppalaisittain verrattuna juuri edes ole. On täysin vastuutonta luoda mielikuvia jostain heikkotasoisesta terveydenhuollosta, jotta voidaan uittaa sisään äärikaupallisia malleja, joilla kupataan verovarat ylikansallisten jättien taskuihin. Monessa asiassa suhtaudun vasemmiston kritiikkiin varauksella, mutta tässä asiassa he ovat täysin oikeassa.

Alppilan kuuskulma remonttiin!

Asun Alppilassa, joka on mielestäni kuin Helsingin hiomaton timantti. Alueen tunnelma on oikein mukava, mutta Alppilan viihtyisyyttä voisi tietenkin kehittää edelleen. Koska myös kuntavaaleissa on oiva tilaisuus harrastaa siltarumpupolitiikkaa, aion käyttää tilaisuuden röyhkeästi hyväksi! 😉

Ehdotan, että Alppilaan voitaisiin tehdä uusi viheralue. Joskus muinoin Alppilan kuuskulmassa, Porvoonkadun ja Viipurinkadun risteyskohdassa, toimi kolmosen päättäri. Ratikat seisahtuivat aukiolle tasaamaan vuorovälejä. Jossakin vaiheessa päättäri kuitenkin siirtyi Nordensköldinkadulle eläintarhaan ja nykyään vaunut siten kolistelevat suoraan kuuskulman läpi. Päättäriaikojen muistona autot kiertävät edelleen aukion ympäri väistäessään raitiovaunupysäkkiä. Koska vaunut eivät nykyään enää seiso puistikon laidalla, miksi emme linjaisi autokaistaa ratikkakiskojen mukaisesti. Liikenne on kuuskulmassa tällä hetkellä turhan monimutkainen. Kuuskulma nimityksen mukaisesti aukion reunoille liittyy kuusi katua.

IMG_0027

Aukio on tunnettu myös nimillä ”viiden minuutin pysäkki” ja ”vanha päättäri”.

Kunnon puisto tekesi kuuskulmasta paljon mukavamman ja selkeämmän kokonaisuuden ja samalla voitaisiin myös parantaa liikennejärjestelyjä vähentämällä turhaa kurvailua alueella. Ehdotan seuraavaa:

  • Ohjataan Kallion suunnasta tuleva autoliikenne Porvoonkadulta Viipurinkadulle ratikkalinjaa pitkin.
  • Muutetaan aukion liiketilojen edessä menevä osa Porvoonkatua pihatieksi, joka on sallittu vain huoltoajolle.
  • Siirretään taksitolppa aukion luoteislaidalle.
  • Laajennetaan ja ehostetaan raitiovaunupysäkin puistoa.
  • Järjestetään puistikon uudesta ilmeestä suunnittelukilpailu.
Kuuskulma1

Kartalla merkattu nuolin nykyinen ajoreitti (punaisella) ja uusi ajoreitti (sinisellä). Pihatie (harmaalla).

Alppila on mukava asuinpaikka, joka vain odottaa kukkaan puhkeamistaan. Remontti voitaisiin rahoittaa vaikka lähiörahastosta. Alueella asuu paljon ihmisiä, ja uusi puisto tietenkin lisäisi viihtyisyyttä merkittävästi. Se myös parantaisi alueen liikkeiden vetovoimaa ja voisi tuoda Alppilan alueelle uutta puhtia. Kuuskulmasta voisi tulla tunnelmaltaan erittäin hieno, ellei jopa Karhupuiston veroinen!

Tehdään Alppilasta piirun verran parempi! 🙂

Ketä kiinnostaa miljoona yksinasuvaa?

Kampanjani kärkiteema on yksinasuvien asiat. Aihe on iso, mutta koitan tässä hieman jäsennellä niitä syitä, miksi haluan kampanjassani tuoda sitä esiin.

Yksinasuvan asema yhteiskunnassa on perin eriskummallinen. Usein siihen liitetään villi ja vapaa sinkkuelämä, jossa ei ole huolta huomisesta. Elämäntyylin keskeisenä ongelmana esitetään parin etsintä. TV:n realityroska korostaa tätä käsitystä ja sinkkujen menolle lähinnä pyöritellään päätä. Mielikuva tyypillisestä yksinasuvasta on usein kaupunkilainen nuori aikuinen eli “sinkku”, jolla on rahaa, lähestyvä maksakirroosi ja täysi draivi päällä. Kuten kovin usein asia ei kuitenkaan ole näin.

Perinteinen ajattelu olettaa, että yksin asuminen on vain välivaihe, tai että niissä jotka vapaaehtoisesti asuvat yksin, on jotain vikaa. Tämä asenne on jäänyt ajasta jälkeen, sillä kaupunkien yksineläjät ovat usein myös aikuisia työssäkäyviä ja edustavat uutta “urbaania heimoa”. Kokonaisuudessa meillä on tässä maassa jo yli miljoona yksinasuvaa, ja pelkästään Helsingissä noin puolet asuntokunnista on yhden hengen talouksia. Monet ovat opiskelijoita ja joukossa on myös paljon eläkeläisiä, joista monet ovat jääneet leskeksi tai eronneet lapsien lehahdettua pesästä. Leskillä usein myös talous on puolison menetyksen myötä joutunut koetukselle. Tämä voi aiheuttaa sen, että vanhuksen on pakko muuttaa pois kotiseudultaan. Se on kohtuutonta.

Yksinasuva on monella tapaa epäedullisessa asemassa, sillä he ovat 100% vastuussa omasta taloudestaan. He kärsivät siksi eräänlaisesta mittakaavahaitasta. Pääkaupunkiseudulla yksinasuva asuu usein yksiössä, joiden keskiarvoinen vuokraneliön hinta on 29% korkeampi verrattuna vaikka kaksioon. Yksinasuva maksaa autopaikan, vakuutukset, sähkön, veden, netin, yms. asiat yksin, siinä missä parit voivat jakaa näitä kustannuksia. Kun yksinasuva menee kauppaan, monet tuotteet ovat edullisempia isoimmissa pakkauksissa, mutta pilaantumisuhan vuoksi niitä ei kannata ostaa. Pienituloisista suomalaisista 32% on yksinasuvia, kun pareista pienituloisia oli vain 5%. YLE:n Kioski -ohjelma tutki asiaa, ja havaitsi, että sinkun euro on 73 senttiä. Euroopan tasolla Suomen sinkut olivat toiseksi köyhimpiä heti bulgarialaisten jälkeen.

Yksinasujat kokevat myös syrjintää ja he ovat pahimmassa vaarassa syrjäytyä. Parit menevät heittämällä ohi asuntonäytössä, ja auta armias jos sattuu olemaan mies, ja vieläpä maahanmuttaja, niin mahdollisuudet saada vuokrakämppä vapailta markkinoilta on käytönnössä olemattomat. Asunnottomuus on tilastojen mukaan laskenut, mikä on hyvä asia, mutta samaan aikaan jo jopa neljännes asunnottomista on maahanmuuttajamiehiä. Tähän yhtälöön kun liitetään se, että jo neljännes nuorista 20-25 vuotiaista miehistä on vailla työtä tai opiskelupaikkaa, mutta silti siinä kriittisessä ikävaiheessa, milloin viimeistään muutetaan pois kotoa, on riskit syrjäytymiseen jo todella suuria. Suomessa on yli 100 000 yksinasuvaa työtöntä. Siinä missä pariskuntien työttömyysprosentti on noin 5%, on se yksinasuvien kohdalla noin 10%.

Miten helpottaa tilannetta?

Helsingissä on alettava ottaa vakavasti yksinasuviin kohdistuvat paineet. Tärkein tavoite on pyrkiä alentamaan asumisen kustannuksia. Vain asuntojen tarjonnan lisäämisellä voidaan hintapaineita keventää. Rakentamista on tiivistettävä ja normituksia, kuten autopaikkavaatimuksia, on purettava, jotta rakentamiskustannuksien aleneminen vaikuttaisi asumisen hintaan. Tontit on luovutettava rakentajille koreissa, joihin kuuluu kalliimpia arvotontteja ja halvempia tontteja. Luovutukseen on asetettava ehto, missä edullisempi tontti on rakennettava ensin. Tämä on tehokkaampi tapa kannustaa rakentamaan halvemmat kohteet nopeasti, kuin rakentamattoman maan verojen korottaminen.

sahko_perusmaksu

Monet pakolliset elämisen kulut ovat suhteessa kovempia yksinasuville: sähkönsiirrosta perusmaksua on jopa puolet.

Asumisen kustannusten alentamisen lisäksi on aloitettava keskustelu keinoista, miten voidaan siirtyä täysin kulutukseen perustuvaan laskutukseen asumiseen liittyvissä menoissa. Kaikista perus- ja avausmaksuista tulisi pyrkiä eroon ja siirtyä puhtaasti kulutusperustaiseen laskutukseen. Tällä hetkellä mm. sähkönsiirtolaskussa saattaa perusmaksua olla jopa puolet, mikä on rasite yksin taloudestaan vastuussa olevalle yksinasujalle. Lainsäädännön tasolla on tehtävä myös toimia. Yksinasuvan verotaakkaa on tutkittava, ja tarvittaessa korjattava. Eläkeläisten leskiosuudet on korvattava kaikille yksinasuville myönnettävillä lisillä.

Yksinasuvien syrjäytymisriski on suuri. Toimenpiteitä joilla etsitään ja osallistaan kelkasta tippuneita on tehostettava. Erikoishuomiota on kiinnitettävä yksinasuviin työttömiin. Jos yksinasuvien tilanteeseen ei nyt reagoida, on käsillä pian valtavat kansanterveydelliset ongelmat, kasvava alkoholismi, mielenterveysongelmat ja ihmillinen kärsimys. Tämä tulee maksamaan yhteiskunnalle valtavasti. Jos asiaan ei aleta kiinnittää huomiota, on käsillä syrjäytettyjen nuorten (erityisesti miesten) joukko, jonka vaikutukset yhteiskunnan eheyteen on helposti nähtävissä eri puolilla maailmaa. Kun menetettävää ei ole, on helppo kääntää selkänsä järjestelmälle, haistattaa paskat ja tehdä omat ratkaisut.

Avataan lisää tiloja harrastuksille

Yhteistoiminta ja yhteisöllisyys on muuttunut digitaalisella aikakaudella. Toiminta on siirtynyt verkon kanaviin ja puhutaan myös digitaalisesta heimoutumisesta. Ilmiöstä missä jokin yhteentuova teema kokoaa ihmiset keskustelemaan eri foorumeille. Usein nämä heimot ovat todella joustavia ja saattavat muodostua vaikka jonkin yksittäisen nettimeemin ympärille vain hajotakseen nopeasti. Verkko on siis hyvä tuomaan ihmisiä yhteen, mutta samalle se myös sirpaloittaa ja hajottaa jo muodostuneita heimoja. Nettiryhmään on helppo tulla ja aivan yhtä helppo sieltä on nostaa kytkintä.

Miten tämä risteää kaupunkipolitiikkaan?

Monet digitaaliset heimot ovat myös paikallisia. Niitä on Helsingissäkin. Leimallista niile on se, että perinteiset yhdistystoimintaan liittyvät kokoustamiset ja niihin liittyvä muodollisuus tuntuvat vierailta. Byrokratia koetaan raskaaksi ja yhdistystoimintaan liittyvä virallisuus on nykyajan urbaaneille heimoille ajanhukkaa. Olisi kuitenkin suotavaa, että myös sellaiset toimijat, jotka eivät halua järjestäytyä tiukasti voisivat saada tukea kaupungilta. Tässä voisi olla paikka laventaa kaupungin tilavuorauksen linjoja. 

Helsingissä on valtavasti tyhjiä tai vähällä käytöllä olevia tiloja. Olisi hyvä tuoda mahdollisimman moni hyödyntämätön tila kaupunkilaisten ja eri yhteisöjen käytöön. Erityisesti kaivattaisiin sellaisia tiloja, joiden kunto soveltuisi paremmin hieman sotkuisempiin harrastuksiin, kuten erilaisiin taideprojekteihin.

Helsingin kaupungin Tilat avoimeksi -kokeiluprojekti oli käynnissä viime talvena. Sen tuloksena syntyi mm Stadin Tilapankki -palvelu, joka pohjaa RESPA rajapintaan. RESPA on jo käytössä esim. Kirjastojen Varaamo -palvelussa. Tämä kehitys on erittäin tervetullutta! Digitaalisten varauskanavien lanseeraus paitsi nostaa tilojen käyttöastetta, myös parantaa tiedotusta ja helpottaa varauksien tekemistä. Se on lisäksi kustanustehokasta ja jatkaa sitä trendiä, missä monenkirjavista järjestelmistä siirrytään yksikanavaiseen malliin. Tilatarjontaa pitää nyt laajentaa näissä palveluissa.

Nyt kun käyttöaste voi uusien työkalujen avulla nousta, kaupungilla on mahdollisuus tarkistaa myös vuokrapolitiikkaa. Tiloja on vuokrattu omille toimijoille kustannusperusteisesti ja ulkopuolisille markkinahintaan. Ehdotan, että kaupunki kehittää uuden vuokrausmallin, jossa pyritään takaamaan se, että vähävaraiset ja löysästi organisoituneet tahot voivat saada tiloja käyttöön edullisesti. Suomeksi: kaupungin pitäisi pudottaa hintoja aivan merkittävästi. Nykyinen esim. nuorisotalon kokoushuoneen 30€ tuntivuokra on edelleen liian hintava. 

Alennetaan vuokria ja laajennetaan tarjontaa, jotta mahdollisimman moni urbaani heimo voisi kokeilla lähtisikö yhteistoiminta lentoon muuallakin kuin netin syövereissä. Yhdessä tekeminen on kuitenkin paras keino torjua sosiaalista eristymistä ja yksinäisyyttä.

Sunnuntaisia ajatuksia vihreydestä

Poliittinen kotini on ollut minulle selvä niin kauan kuin muistan. Nuorena reilut 10 vuotiaana muistelen ensi kertaa kiinnostuneeni politiikasta. Silloin elettiin lamaa. Kylmä sota oli päättynyt ja kaikilla koulun pihalla oli bula-myssyt. Vihreät oli tuollon noussut pienpuolueeksi eduskuntaan ja yhteiskuntaopin tunnilla puolueita vertailtiin. Koin jo tuolloin politiikan tärkeimmäksi tehtäväksi luonnonsuojelun ja koska vihreät olivat selkeästi profiloitunut luonnon puolesta, oli valintani helppo. Perusarvoni eivät ole muuttuneet vuosien varrella. Luonnon asettamia rajoja olisi ihmisen syytä kunnioittaa. Emme ole sitä lajina tehneet enää vuosisatoihin, mutta ainakin olemme pikkuhiljaa tajunneet, että luonto voi meidät myös nopeasti kukistaa.

Vihreät arvot korostavat ihmisen vastuuta ympäristöstä ja heikoimmista. Jokaisella pitää olla oikeus omannäköiseen elämään ja siihen, että laki ja oikeudet ovat kaikille samat. Usein vihreät arvot ovat törmäyskurssilla lyhytnäköisten taloudellisten etujen kanssa. Kaivannaisteollisuus ja energiantuotanto ovat tästä parhaat esimerkit. Kaivokset ovat aina riski luonnolle, vaikka kuinka yrittäisimme minimoida uhkia ja korostaa kykyämme hallita prosesseja. Siksi sanon ei ympäristöä vaarantaville kaivoshankkeille. Vastustan lisäydinvoiman rakentamista, vaikka ymmärrän, että energiakysymyksissä vaihtoehdot ovat vähissä. Lisäydinvoiman riskit ovat mielestäni silti suuremmat kuin hyödyt. Inhimilliset virheet ja luonnonvoimat ovat tosiasioita, kuten olemme nähneet Chernobylissa ja Fukushimassa. Niitä vastaan ei voida koskaan 100% suojautua edes täällä Suomessa.

joonas-3251
Kuntapolitiikkalla on merkitystä ilmastonmuutoksen torjunnassa. Kuvassa oleva Hanasaaren voimalaitos on päätetty sulkea. Vaiheittainen siirtyminen pois fossiilisista polttoaineista on vihreän politiikan ytimessä. Kuva: Petri Tuohimaa

Silti olen teknologiamyönteinen, vaikka tiedostan sen, että se ei ole koskaan neutraalia. Emme kuitenkaan voi enää peruuttaa takaisin menneille vuosisadoille, joten on jatkettava eteenpäin. Usein on helppo syyttää menneitä hallituksia ongelmista, mutta siitä huolimatta perinnön kanssa on elettävä. Siksi kehitys myös ydinvoiman kohdalla on toivottua. On kuultu lupauksia saasteettomasta ydinvoimasta ja jopa siitä, että radioaktiivista jätettä voitaisi kierrättää edelleen. Siksi kaikenlaista tutkimusta on tuettava ja vihreät ovat aina olleet tiedemyönteisin puolue. Ehkä ratkaisut ovat olemassa, joten koulutusta on kehitettävä. Koska Suomi on tutkitusti ehkä paras maa oppia, on meillä juuri tässä ajassa kokoamme isompi rooli tulevaisuuden muovaamisessa. Siksi rajut leikkaukset ovat olleet pahinta myrkkyä, mitä nykyinen hallitus on tehnyt. Suunta voidaan vielä muuttaa. Jos olemme rohkeita ja ajan hermolla, niin ehkä meidät tullaan tulevina vuosisatoina muistamaan maana, jossa kehitettiin ensimmäinen perustulo – asetettiin luottamus ihmiseen ja oikeus perustoimeentuloon sosiaalipolitiikan ytimeen.

Miellän itseni sosiaaliliberaaliksi. Ihmisellä on oikeus elää omannäköistä elämäänsä ilman vainoa. Kaikki täällä ovat saman arvoisia. Markkinoita tulee säädellä erityisesti niillä alueilla, missä ne koskettavat ympäristöä ja ihmisen perusoikeuksia. Siviilisäätyni vuoksi olen nostanut yksinasuvien pärjäämisen vaaliteemakseni, koska koen ne haasteet itse.

Linjani yksittäisiin jokapäiväisiin kysymyksiin on usein maltillinen. Olen sitä mieltä, että jokaisen tulisi pyrkiä vähentämään kulutustaan ja tehdä kestäviä valintoja. Aina kun mahdollista, tulisi valita jalankulku, pyöräily ja joukkoliikenne juuri tuossa järjestyksessä. Lemmikkieläimiä tulisi pitää rakkaudella ja kohtuudella. Tuotantoeläimien hyvinvointia on parannettava. Kasvissyöntiä on lisättävä ja mielestäni kouluissa voitaisi siirtyä pääsääntöisesti kasvis ja kala ruokavalioon. Lihaakin saa syödä, en ole sitä kieltämässä, mutta mielestäni ollaan ajauduttu väärille raiteille, kun keskustelu nähdään ideologisena taisteluna. Suhtaudun hyvin kriittisesti ihmisten terveydellä tehtävään bisnekseen. Nyt eletään kriittisiä hetkiä sen suhteen, mikä on yksityisten terveyspalveluiden rooli julkisten rinnalla. Pelkään että uudistus on kuin kusi housussa pakkasella. Lämmittää vain hetken eikä alkuun voi palata. Siksi hallituksen pitäisi suosiolla luopua yrityksistä tuoda valinnanvapaus mukaan uudistukseen esittelemällään tavalla.

Seuraavan 30 vuoden aikana suuri haasteemme on pitää kiinni siitä, että vanhusten hyvinvoinnista ei tingitä. Olen huolestuneena seurannut, kuinka esimerkiksi lääkkeiden käyttö on lisääntynyt ja kuinka välinpitämättömästi terveydenhuolto on tässä toiminut. On etsittävä vaihtoehtoja pillerien popsimiselle.

Viimeisenä asiana nostaisin esiin vielä kommunikaatiokulttuurimme. Olemme nykyään eräässä mielessä viestinnässämme vajavaisempia, kun käyttöön ovat tulleet digitaaliset välineet. SOME viesti ei sisällä kehonkieltämme eikä äänenpainoja. Toista ei tarvitse kohdata kasvotusten. Viestimme on siis vajavaisempi ja välittyy usein väärin. Myös tahallinen agressiivisuus ja kiusaaminen on helpompaa, kun suoraa luuvitosen uhkaa ei ole. Kykymme sopia asioita ja sietää toisenlaisia näkemyksiä on edelleen olemassa. Ihminen on luonnostaan solidaarinen, vaikka usein sitä on vaikea uskoa. Mietitään siis tarkkaan mihin kehykseen kulloinkin tapetilla olevan kohun, oli se sitten mediassa tai omalla facebook seinällä, laitamme ja jatkamme elämää pitäen arvoistamme kiinni.

Tulevissa kuntavaaleissa ääni vihreille on ääni paremmalle tulevaisuudelle. Tässäkin ajassa olemme peruskysymysten äärellä. Torjummeko eriarvoisuuden vai annemmeko oman edun tavoittelun jatkua. Tiedämme kyllä mitä pitää tehdä, nyt on vain tartuttava toimeen.

Päätös on sinun.