Murtunutta ruokoa ei Helsinginkään tule musertaa

Olin eilen tuuraamassa valtuustossa. Ehtoon kovimman keskustelun nostatti Kati Juvan aloite valvottujen tilojen perustamisesta suonensisäisiä huumeita käyttäviä varten. Vaikka pöydällä on vielä toistaiseksi asian selvitys, puhututti aihe laajasti niin vasemmalla kuin oikeallakin. Valtuuston päätöksellä selvitystä viedään eteenpäin.

Keskustelun laajuudesta olisi voinut kuvitella, että pöydällä olisi päätös tilojen perustamisesta, mutta vielä ei olla siellä saakka. Tutkimusnäyttö maailmalta tilojen hyödyistä viittaa positiivisiin tuloksiin haittojen vähentämisessä. Ne koskevat sekä huumeidenkäyttäjiä, että muita kaupunkilaisia. Huumeneulat yleisillä paikoilla eivät herätä kenessäkään mukavia tunteita. Esiin nousivat myös oikeudelliset seikat. Hanke on poliisin mukaan toteuttamiskelvoton, sillä se on vallitsevan lainsäädännön kanssa ristiriidassa. Tämä on tärkeä huomio, joka heitää pallon lainsäätäjille. Ensi vaalikaudella on syytä käydä laajempi keskustelu huumepolitiikasta ja siihen liittyvästä lainsäädännöstä.

Mutta sitten itse asiaan, eli niihin huumehuoneisiin.

Suomessa ongelmat eivät usein näy kadulla samassa määrin mitä muualla, mutta silti niitä on. Siniset valot baarien tai kirjastojen vessoissa ovat ehkä vähentyneet, mutta syyt niiden takana eivät. Käsityksemme siitä mikä on auttamista vaihtelee. Toiset näkevät, että tilat vain lisäävät haittoja ja tekevät huumeista jotenkin enemmän hyväksyttyä. Itse en ole tätä mieltä, vaan uskon siihen, että kontakti ja avun saanti vakavaan ongelmaan on helpommin saavutettavissa, kun tilat on käytettävissä esimerkiksi neulojenvaihtopisteiden yhteydessä. Olen myös sitä mieltä, että aina kannattaa selvitää ja kokeilla, sillä vain siten voidaan saada aitoa tietoa ja havaita vaikutuksia.

Räikeimmät vertaukset esimerkiksi ihmiskaupan laillistamiseen tai sukuelinten silpomisen sallimiseen menevät vahvasti ohi maalin. Niissä on kyse ennenkaikkea myös itsemääräämisoikeuden rikkomisesta. Huumeidenkäyttö on henkilökohtainen valinta, mutta ennenkaikkea myös monisyinen ja vaikea tragedia. Ongelman kouriin joutuneet tartvitsevat ennenkaikkea apua. Inhimillinen huumepolitiikka lähtee siitä, että ihminen pyritään kohtaamaan ihmisarvoa kunnioittaen. Nyt käsittelyssä olleen selvityksen tekeminen on pieni, mutta tärkeä askel eteenpäin kohti laajempaa asennemuutosta tässä asiassa.