621 ääntä yksinasuvien puolesta

Kuntavaalit on käyty ja paluu arkeen odottaa. Oma tunnelmani näin vaalien jälkeisenä maanantaina on osittain pöllömystynyt ja toisaalta varsin vakava.

Ensikertaa ehdolla olevalle vihreälle miehelle, joka on jo reippaasti yli kolmekymppinen, on tulos, joka tuo varavaltuutetun paikan varsinkin nuorten suosimassa puolueessa, todella hyvä saavutus. Olen nöyrästi kiitollinen helsinkiläisten antamasta luottamuksesta. Vaalitulos oli vihreille todella hyvä joka puolella Suomea, mikä osaltaan kertoo siitä, että sukupolvi, johon minäkin kuulun, on ottamassa paikkansa politiikan eturivissä. Olen tästä riemuissani! Vihreät ovat aidosti eteenpäin katsova tulevaisuuden tekijä ja luotan siihen, että painoarvomme päätöksenteossa tulee tulevina vuosina ja tulevissa vaaleissa vain kasvamaan entisestään.

Kasvava vastuu pitää sisällään velvollisuuden tehdä kovasti töitä. Asioihin on paneuduttava ja päätökset on kyettävä perustelemaan. Lupaan sen tehdä varavaltuutetun ominaisuudessa niin hyvin kuin pystyn. Sekään ei pelkästään riitä, sillä olen sitä mieltä, että yhteys ihmisiin on säilytettävä kuutelemalla ihmisiä ja pysymällä herkkänä sille, mikä yhteiskunnassa kulloinkin koetaan tärkeäksi. Lupaan tehdä myös sen ja olla lisäksi tavoitettavissa. 

Kuljin viimeiset kaksi viikkoa kaupungilla jakamassa esitettä ja tapaamassa ihmisiä. Monilla menee aiempaa huonommin ja yksinasuvilla paineet ovat erityisen kovat. Teemat, joita näissä kuntavaaleissa pidin esillä, toivat yli kuusisataa ääntä. Yksinasujien taloudellista tilannetta on pyrittävä helpottamaan. Kaupungistuminen joka lisää yksinasumista myös nakertaa ihmisten yhteenkuuluvuuden tunnetta. On tärkeää luoda edellytyksiä sille, että kukaan ei syrjäytyisi kaupungissa, missä naapuri on todellakin vain seinän takana. Yksinäisyys voi viedä terveyden. Lisäksi inhimillisen kärsimyksen hinta on mittaamaton. Aion valtuutuksellanne pitää ääntä yksinasuvien kaupunkilaisten puolesta ja tehdä parhaani, jotta neljän vuoden päästä voisimme kaikki tässä kaupungissa entistä paremmin.

Kirjoittelen näille sivuille jatkossa valtuustokauden tapahtumista ja luottamustehtävien hoitoon liittyviä blogeja. Tulehan pistäytymään uudelleen, ja oikein hyvää kevättä!

J

Äänelläsi on merkitystä

90-luvun filosofisessa tutkimuksessa oli ilmassa toiveita siitä, että aikanamme oltaisiin tulossa sellaisen kehityksen piiriin, missä eri maailmankatsomuksen, ja uskomusjärjestelmien edustajat alkaisivat viimein suvaita tai jopa ymmärtää toistensa ajatuksia ja olemassa olon oikeutusta. Kuitenkin viimeaikainen kehitys maailmalla osoittaa, että odotukset ovat olleet liian optimistisia. Ovatko vaikeudet nyt tulossa tänne?

Eräässä mielessä vaikeudet ovat jo täällä, mutta se ei johdu pakolaisista. Joskus ihmetyttää miten muutama kymmenen tuhatta tulijaa voi pistää yli 5 miljoonaa sekaisin? Meidän aitoja ongelmia ovat syrjäytyminen ja yksinäisyys sekä yksinasuvien pärjääminen ja nuorisotyöttömyys. 

Minulle huolta aiheuttaa sisäisen yhtenäisyytemme. Pidän edellytyksiämme selvitä maailman myllerryksistä erittäin hyvinä, mutta se vaatii malttia keskusteluun ja merkittävässä asemassa olevien tahojen vastuullista toimintaa. Leimakirveet lentävät turhan huolettomasti. Meidän pitää kyetä luottamaan järjestelmään ja kunnioittaa sen toimintamekanismia. Lait säätää poliitikot, tuomarit tuomitsevat ja virkamiehet, kuten poliisi panevat toimeen. Maailma on muutunut nopeaksi, joka vain korostaa harkinnan roolia. En hyväksy reihumista ja paikkojen rikkomista tai oman käden oikeutta joka vahingoittaa muita ihmisiä. Kun asioihin halutaan muutosta, on se tehtävä politiikan kautta, sillä elämme demokratiassa, jonka on lähtökohtaisesti kyettävä tähän. Pitää arvostaa sitä, että meillä presidentit vaihtuvat vähintään 12 vuoden välein ja hallituksessakin puolueita on mahdollista vaihtaa, vaikka keskusta-oikeisto on siellä tikunnokassa istunut jo toista vuosikymmentä. Kannattaa siis miettiä miksi maamme tila on ajautunut taloudellisesti heikkoon tilaan ja näivettyy vailla visiota tulevaisuudesta. Päättäjiä on mahdollista vaihtaa, mutta silloin on mentävä äänestämään, kun tilaisuus tarjotaan. Seuraavan kerran tämä tapahtuu ensi sunnuntaina. Käytä siis ääntäsi, sillä hiljaa oleminen herättää kysymyksen, arvostatko omia mielipiteitäsi ja arvojasi tarpeeksi? Äänestäminen tarkoittaa myös läsnäoloa, jota ei voi nykyaikana liikaa korostaa. Olethan läsnä kotimaassasi Suomessa.

Mutta, vielä muutama sananen kuntapolitiikkaa. Katukampanjan aikana olen keskustellut monista asioista, ja listaan tähän pikavastauksia yleisimpiin kysyksiin.

Ilmaiset liput eläkeläisille joukkoliikenteeseen?

– Lippujen hinnat on korkeat ja niitä pitää voida hiukan huojentaa, se on kaikille tasapuolista. Opettajan kanssa liikuvat koululaiset tarvitsevat ilmaisen joukkoliikenteen jo pelkästään liikenteen sujuvuuden vuoksi.

Moskeija vai ei moskeija?

– Moskeijan voi puolestani rakentaa, sillä uskonnonvapaus on perusoikeus. Rahaa ei siihen tosin julkiselta puolelta anneta. On myös syytä muistuttaa, että Suomessa pätee Suomen lait, joten minkäänlaisia muslimien omia tuomioistuimia ei tulla sietämään. Jos tämä linja ei kelpaa, niin peruskivikeä tuskin kannattaa muurata.

Malmin lentokenttä?

– Olen ilmailuhenkinen ja linjaukset maailmalta kannustavat kaupunkikenttien kehittämiseen. Olisin mieluusti nähnyt Malmin toiminnassa. Päätökset kuitenkin on asiasta jo tehty, joten näillä mennään ellei ihmeitä tapahdu.

A1 Ratiolinjan lakkautus?

– Alppilalaisena A1 linjaa käyttävänä en kannata. Se on erinomainen ruuhka-aikojen linja.

Sunnuntaina sitten kaikki uurnille! Muutos on mahdollinen. Tehdään se yhdessä.

Yksinasuvaan sijoitettu euro poikii takaisin moninkertaisesti

Vaaleihin on aikaa tasan viikko. Lähden kohta Hakiksen torille jakamaan vaaliesitettäni ja puhumaan ihmisten kanssa. Kuluneen viikon aikana tehty katukampanja on ollut antoisaa, mutta myös aika rankkaa. Moni on kertonut minulle huoliaan tai tullut muuten vain juttelemaan. Olen heiltä tiedustellut, että asuvatko he yksin, ja mitä kokemuksia heillä on yksinasumisesta Helsingissä. Monet ovat iloisia, että joku kehtaa asiaa tuoda esiin, vaikka ovatkin todenneet, että kyllä he pärjäävät, sillä ovat tottuneet pitämään itsestään huolta, vaikka tiukkaa on. Eräs mies kurvissa otti flaijerini ja nopeasti sen lukaistuaan kiivastui, repäisi lapun kahtia ja totesi, että “suomalaisten ei pitäisi asua yksin, sillä olemme heimokansaa.” En kerennyt kissaa sanoa, kun hän jo paineli tiehensä. Olen hänen kanssaan täsmälleen samaa mieltä siitä, että ihminen tarvitsee kumppanin tai ainakin kattavat ihmissuhteet, jotta elämä olisi hyvää. Kaikilla ei kuitenkaan ole niin hyvä tuuri, että kumppania tai omanhenkisiä kavereita löytyisi. Vastikään kaupunkiin muuttaneilla voi olla vaikeaa ja eläkeläiset ovat usein leskiä. Eronneitakin on. Yksinasuvat ovat kaikenkaikkiaan varsin monenkirjava joukko.

Pidän oikeastaan monia yhteiskuntamme kipuilun, kuten syrjäytymisen, päihde- ja mielenterveysongelmien alkusyynä nimeomaan sitä, että yksinasuvat on ajettu tilanteeseen, missä köyhyys ja kädestä suuhun eläminen on arkipäivää. Saattaa olla mahdollista, että osaltaan jopa rasismin ja muukalaisvihan kasvu juontaa juurensa siihen, että yksinasuvat unohdetaan päätöksenteossa. Jotkut purkavat ahdistustaan esim. maahanmuuttajiin, koska näkevät heidät uhkana omalle jo valmiiksi heikolle tilanteelleen.

Lakien valmistelussa pitäisi tehdä aina kattavat arvioinnit siitä, mitkä vaikutukset niillä kulloinkin on yksinasuviin. Jos korjaisimme yksinasuvien asemaa, välttyisimme pitkällä tähtäimeltä monilta ongelmilta ja inhimilliseltä kärsimykseltä. Pitäisi varmaan myydä aihe päättäjille säästönäkökulmalla, mutta tutkimustietoa on saatavilla varsin vähän.

Nämä ovat kuitenkin kuntavaalit, joten tavoitteeni yksiasuvien aseman parantamiseksi kuntatasolla on pähkinänkuoressa seuraavat:

1) Asuntopolitiikka: Helsingissä pitää pyrkiä alentamaan nimenomaan pienien, yhdelle hengelle sopivien asuntojen suhteettoman suuria hintoja ja vuokria. Jos tämä onnistuu, sillä on välittömät vaikutukset kansantalouteen ja ihmisten hyvinvointiin. Tuloksia voidaan saavuttaa lisäämällä oikean kokoisten asuntojen tarjontaa. Kaavoituksessa on pidettävä huoli, että rakennamme pian paljon yhdelle hengelle sopivia asuntoja. Yksinasuminen on kaupungistumiseen kuuluva ilmiö, johon on vastattava. Se toteutuu joko asettamalla rakentajille tonttien luovutusehtoja tai vapauttamalla rakentajat kokonaan sääntelystä. Kumpi keino valitaankin, kehitystä on seurattava tarkoin. Itse olen taipuvainen sääntelyyn, missä yhden hengen tarpeita vastaavia asuntoja yksinkertaisesti pistetään ehdoksi tontin luovutukselle. Vapaat kädet rakentajilla voi johtaa ei toivottuun kehitykseen, missä tietyille alueille rakennetaan vain yhdenlaisia asuntoja. Tämä voi lisätä asuinalueiden eriytymistä, mikä ei ole toivottavaa.

2) Sosiaalipolitiikka: Helsingissä on pyrittävä ehkäisemään yksinäisyyttä tarjoamalla aktiivisesti tietoa ja kannustaa osallistumaan kunnan liikunta, harrastus ja kulttuuritoimintaan. Etsivän nuorisotyön ohelle pitäisi kehittää kunnallista etsivää aikuistyötä, jolla tavoitettaisiin ensisijaisesti erityisesti eläkeläisiä ja vastikään työttömäksi joutuneita. Olisi tärkeää saada nopea koppi myös niistä aikuisista, jotka ovat riskissä syrjäytyä työttömyyden takia. Osallistaminen yhteisön toimintaan on parasta lääkettä, jolla pidetään yllä hankalaan tilanteeseen joutuneen ihmisen omanarvontuntoa ja kokemusta kuulumisesta yhteiskuntaan. Näen tässä ison roolin kolmannella sektorilla, jonka toimintaa on tuettava.

Yksinasumisen kaikkia ongelmia ei tosin ratkaista kuntatasolla. Tarvitaan lakimuutoksia.

Siksi pidän melua tunnetuista mittakaavahaitoista. Elämme digiaikaa, joten elämisen kustannusten pitäisi perustua puhtaasti aitoon kulutukseen. Erityyppiset perusmaksut esim. netti tai sähkölaskuista pitäisi poistaa, sillä ne osuvat kovemmin yksiasuviin. Lisäksi mm:

  • Kotitalousvähennykset on annettava yksinasuville korotettuina. Nykyään pariskunnan molemmat osapuolet voivat tehdä vähennykset omassa henkilökohtaisessa verotuksessa.
  • Lainvalmistelua on kehitettävä siten, että se ottaa aina huomioon vaikutukset myös yksinasuviin.
  • Jonkinlaisia verohelpotuksia, joilla tuettaisiin yksinasuvia, voisi suunnitella.