Asumispaneelin ruodintaa – jospa nyt vaan rakennetaan niitä yksiöitä.

Olin eilen kuuntelemassa Sillanrakentajat -verkoston järjestämää paneelikeskustelua asumisesta Helsingissä. Paikalla oli hyvä kattaus politiikan kärkeä ja pormestariehdokkaita. Ruodin tässä blogissa vähän paneelin antia.

Keskustelussa korostettiin monia hyviä tavoitteita, joilla asumisen ongelmia (erityisesti sen kalleutta) kaupungissa voitaisiin lievittää. Kaikki panelistit olivat yhtä mieltä, että tarjontaa pitää lisätä ja mm. autopaikkanormeja keventää, jotta aidosti kohtuuhintaisia asuntoja voitaisiin rakentaa. Myös slummiutumisen estäminen, rakentamalla hallintamuodoiltaan monipuolista asuntokantaa, yhdisti panelisteja. Hyvä! Nämä kaikki ovat oikein kannatettavia tavoitteita.

Silti täytyy edelleen hämmästellä, että eturivin poliitikot ovat haluttomia tarttumaan siihen tosiseikkaan, että kaupungin kotitalouksista 50% on yksinasuvia, ja siten yhden palkkapussin varassa. Paneelissa asiaa sivusi vain Nuutti Hyttinen (ps.) ja hänkin yhdellä lauseella. Yksinasuvan pitää kustantaa vuokrat tai lainanlyhennykset, sähköt, vedet, ruoka, netti, puhelin, autopaikka jne. yksin. Asumisen kalleuden ongelmaa käsitellään ikäänkuin kaikkia haittaavana kokonaisuutena jota se toki osin onkin, mutta samalla sivuutetaan se, että kaikkein rankimmin erityisesti vuokrien raju kohoaminen on osunut nimenomaan yksinasuvien kotitalouksiin. Hintojen nousu ei ole vaikuttanut yhtä rajusti kaksioiden ja kolmioiden hintoihin, kuin se on vaikuttanut yksiöihin. Kaksiot ja kolmiot ovat muutenkin enemmän parien territoriota, joka tarkoittaa heti sitä, että kustannuksia on jakamassa kaksi palkkapussia. Olemme ajautumassa tilanteeseen, missä kaupungissa on edelleen tarjolla pienipalkkaisia töitä, mutta niiden tekijät eivät voi täällä ainakaan yksin asua. Onko tämä sellainen tilanne, joka ihmisten pitää vain mukisematta hyväksyä?

IMG_0044

Panelistit vasemmalta oikealle – Nuutti Hyttinen (ps.), Tuula Haatainen (sd.), Anni Sinnemäki (vihr.) Kimmo Tiilikainen (kesk.) Jan Vapaavuori (kok.) ja Silvia Modig (vas.)

Kaupungistumisen megatrendin tunnistavat kaikki. Väki virtaa kasvukeskuksiin töiden ja palveluiden perässä. Kehitys on ollut nähtävissä 70-luvulta saakka ja on aina toteutunut ennusteita kovemmin. Harvemmin kuitenkaan sivutaan sitä toista trendiä, eli yksinasumisen lisääntymistä, joka on jatkunut jo kymmeniä vuosia. Väitän (puhtaasti mututuntumalla), että yksinasuminen, kaupungistuminen ja ydinperheen roolin heikentyminen ovat sidoksissa toisiinsa ja yleisemmin osa laajaa kulttuurista muutosta. Tiedämme myös, että poliittisen valtavirran eetokseen ei yksinelävillä juuri ole tilaa. Lisäksi kuvitellaan, että isompien asuntojen tarjonnan lisääminen jotenkin parantaisi myös yksinasuvien tilannetta. No ei paranna, kun yksinasuva ei voi kaksioon taloudellisten syiden takia muuttaa. Ainoa lääke tilanteen parantamiseen on rehellisesti lisätä yksiöiden rakentamista.

Tuula Haatainen (sd.) korosti paneelissa, että vuokralla asumista kohtaan pitäisi tapahtua asennemuutos, ja että sen tulisi olla samalla tavalla arvostettua kuin omistusasumisen. En ole kyllä koskaan kuullut, että vuokralla asumista kohtaan olisi jotain suurta asenneongelmaa, mutta luulen, että heijastelen monen ajatuksia, kun väitän, että urbaanille yksiasujalle haave omistustasunnosta on lähes synonyymi säästämiselle. Kun maksaa oman asunnon lainaa käytännössä saman verran kuukaudessa, kuin sitä menisi vuokraan, harrastaa samalla säästämistä, sillä kaupungissa pelko kämpän arvon romahtamisesta on olematon. Olkoonkin, että korot voivat nousta, ja remonttikulut sekä vastikkeet on otettava huomioon. Jossain on kuitenkin pakko asua, ja perus Yrjö Yksineläjä maksaa Helsingingissä yksiöstään vuokraa ainakin 8000€ vuodessa. Sillä summalla lyhentäisi lainaa pitkän pennin, mutta sitä ei pankista heru. Kun rahaa ei jää vuokrien jälkeen säästöön, ei voi koskaan kasata pankin vaativaa 15% käsirahaa, jotta saisi asuntolainan. Korkeat vuokrat sitovat pienituloiset yksinasuvat kaupunkilaiset köyhyyteen, jos on vaikea pyristellä ulos.

Silvia Modig (vas.) esitti kaupungin ARA vuokra-asuntoihin vastikään tulleiden tulorajojen poistamista, koska ne voivat aiheuttaa alueiden eriytymistä. 1 hengen taloudelle kk tuloraja Helsingissä asetettiin 3000€, joka on kaupungin työntekijälle varsin korkea palkka. Ymmärrän vasemmiston huolen reilun 40 000 kunta-alalla työskentelevän sairaanhoitajan vuoksi, joiden palkka on keskimäärin n.3100€. Sairaanhoitajan tehtäväkohtainen palkka on 2400€ luokkaa, jolloin kaupungin edullinen työsuhdekämppä on hyvä kannustin. Olisi kuitenkin ihan jees muistaa, että lähes kenen tahansa jonka ammattinimikkeestä löytyy -sihteeri, -ohjaaja, tai avustaja, ei pääse lähellekään tuota reilua kolmea tonnia. Myös heitä löytyy palkkalistoilta samalla tavalla kuin kämppäjonosta. Johonkin raja on vedettävä, sillä rajojen poistaminen avaisi edulliset kämpät myös rehtoreille, -päälliköille ja -johtajille. Mielestäni tuo 3000€ raja on hyvä, vaikkakin turhan mekaaninen. Pitäisi korostaa kokonaisharkinnan roolia. Pelkät tulot ei kerro kaikkea, ja ihmisten erilaiset elämäntilanteet on kyettävä ottaa huomioon. Ei ole johdonmukaista ajaa ihmistä pois asunnosta, koska tämä sai palkankorotuksen. Pidetään huoli myös siitä, että neliöt on tehokkaassa käytössä. Ei ole yleisen edun mukaista, että henkilö jonka lapset ovat lähteneet kotoa ja ehkä puolisokin, asuu 4 huoneen asunnossa yksin, koska pelkää kämpän vaihdon yhteydessä lähtevän tulorajojen vuoksi alta.

Lopuksi vielä: lievästi huvitti, kun Jan Vapaavuori (kok.) kehuskeli toimillaan, jotka laittoi liikkeelle ollessaan asuntoministerinä vuosina 2007-11. Taisi olla v. 2008, kun asuntotuotanto romahti ja vuokrat ampaisivat rajuun kasvuun. Mitä teki Jan? No jos jotain teki, niin eipä paljon lämmitä. Voi tietenkin väittää ajat olivat kovat ja että ilman Janin toimia (kuten välimallin korkotukea) asuntorakentaminen olisi mennyt vielä pahemmin solmuun. Nuo välimallin kämpät vapautuvat pian sääntelyn piiristä. Katsotaan sitten uudestaan.

Yksi kommentti artikkeliin ”Asumispaneelin ruodintaa – jospa nyt vaan rakennetaan niitä yksiöitä.

  1. Hei! Hyviä näkökulmia asiaan! Olin Täällä Nurmeksessa vaalipanelia kuuntelemassa. Kuntalaisten keskitulo vuodessa on 12 500 euroa… Helsingin yksiön hinnalla saa omakotitalon+ loma-asunnon! Töitä vain ei ole tarjolla ja ammattiosaajat lähtevät paremmille apajille!

    Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s