Kaupungin rahankäytön valvontaa on parannettava

Helsingin hallinnossa paljastui hiljattain törkeä virka-aseman väärinkäyttötapaus. Opetusvirastossa koulujen tietotekniikan laitehankinnoista vastaavan virkamiehen epäillään kavaltaneen jopa miljoonia asemansa turvin. Tekijä on vangittu.

Männäviikolla valtuuston kokouksessa päiviteltiin, että miten tämä on ylipäätään voinut tapahtua? Kenen olisi pitänyt herätä, ja mitä voitaisi tehdä sen eteen, että vastaavaa ei toistuisi? Syyttävä sormi on osoittanut löperöön hallintoon.

Nämä kaikki ovat asianmukaisia kysymyksiä, mutta on syytä myös todeta, että kaupungin virantoimituksissa vastaavat epäselvyydet eivät ole mitenkään ainutlaatuisia. Muutama vuosi sitten erään kaupungin liikelaitoksen johtajaa epäiltiin rahankäytön epäselvyyksistä. Kyseisessä tapauksessa henkilö päätti irtisanoutua tehtävästään suurinpiirtein siinä vaiheessa, kun maija ajoi pihaan. Johtaja ilmoitti lähtevänsä “shangi-la:han” hoitamaan pandoja ja esitutkinta lopetettiin pian tapahtumien jälkeen. Syytteitä ei nostettu, mutta monta kysymysmerkkiä jäi leijumaan ilmaan.

Korruptio on inhimillistä ja usein tilaisuudet tekevät varkaan. Sitä pitää kuitenkin torjua kaikin mahdollisin keinoin, sillä mikään ei myrkytä yhteiskuntaa pahemmin. Suomessa ei rahalahjukset tutkimusten mukaan juuri vaihda omistajaa. Meillä korruptio on pehmeämpää. Aseman ja asiantuntijuuden perusteella voidaan vaikuttaa julkisiin hankkeisiin. Lihavat diilit menevät suosituksilla lähipiirille kytkösten jäädessä pimentoon. Toisaalla teetetään hulppeita remontteja omassa käytössä oleviin työsuhdeasuntoihin. Kulttuuripuolella apurahat valuvat tutuille tekijöille ja rekrytoinneissa hyväveli -kulttuuri on ikävää todellisuutta. Huippu-urheilun puolella rahankäytön holtittomuudesta on ollut esillä ehkä räikeintä välinpitämättömyyttä.

Vaara kasvaa silloin, kun viranhaltija on istunut pallillaan vuosikaudet ja toimintakultuuria ei tuuleteta. Päälle voi iskeä eräänlainen vauhtisokeus. Verkostot ovat kehittyneet syvälle esim. liike-elämään ja houkutukset voivat kasvaa. Silloin ollaan väistämättä tilanteessa, missä pitkän viran tuoman kokemuksen rooli korostuu. Asiantuntijan statuksesta nauttivaa, järjestelmästä hyvin perillä olevaa ei herkästi kyseenalaisteta. Se mahdollistaa väärinkäytökset.

Tietenkin suurin osa viranhaltijoista hoitaa tointaan moitteettomasti ja asiantuntijat ovat toki usein oman alansa tärkeimpiä voimavaroja, mitä päätöksenteon tueksi voidaan saada, mutta autuaaksi se status ei ketään tee. Tämän päivän viisaudet voivat olla huomisen pilkan aiheita. Maapallo oli joskus asianatuntijoiden mielestä litteä ja heidän kyseenalaistaminen vei roviolle. Vielä 50-luvulla eräänkin arvostetun koulukunnan asiantuntijat määräsivät mummoille piriä, jotta pyykkipäivän työvuori ei aivan vanhuksia uuvuttaisi.

On vaadittava, että kaikkia kuluja, mitä nyt surutta nakataan kaupungin piikkiin tarpeellisina viranhoitoon liittyvinä menoina, pitää tarkastella uudelleen. Hallintouudistuksen yhteydessä on pidettävä huoli, että valvonta tehostuu myös muilla sektoreilla, kuin pelkästään hankinnoissa. Julkisten varojen holtiton käyttö, edustusporsastelu yms, suoranainen elvistely on vastenmielisintä mitä julkisessa virassa oleva henkilö voi tehdä. 100 vuotiaasta Suomesta sen voisi kitkeä pois.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

w

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s