Avataan lisää tiloja harrastuksille

Yhteistoiminta ja yhteisöllisyys on muuttunut digitaalisella aikakaudella. Toiminta on siirtynyt verkon kanaviin ja puhutaan myös digitaalisesta heimoutumisesta. Ilmiöstä missä jokin yhteentuova teema kokoaa ihmiset keskustelemaan eri foorumeille. Usein nämä heimot ovat todella joustavia ja saattavat muodostua vaikka jonkin yksittäisen nettimeemin ympärille vain hajotakseen nopeasti. Verkko on siis hyvä tuomaan ihmisiä yhteen, mutta samalle se myös sirpaloittaa ja hajottaa jo muodostuneita heimoja. Nettiryhmään on helppo tulla ja aivan yhtä helppo sieltä on nostaa kytkintä.

Miten tämä risteää kaupunkipolitiikkaan?

Monet digitaaliset heimot ovat myös paikallisia. Niitä on Helsingissäkin. Leimallista niile on se, että perinteiset yhdistystoimintaan liittyvät kokoustamiset ja niihin liittyvä muodollisuus tuntuvat vierailta. Byrokratia koetaan raskaaksi ja yhdistystoimintaan liittyvä virallisuus on nykyajan urbaaneille heimoille ajanhukkaa. Olisi kuitenkin suotavaa, että myös sellaiset toimijat, jotka eivät halua järjestäytyä tiukasti voisivat saada tukea kaupungilta. Tässä voisi olla paikka laventaa kaupungin tilavuorauksen linjoja. 

Helsingissä on valtavasti tyhjiä tai vähällä käytöllä olevia tiloja. Olisi hyvä tuoda mahdollisimman moni hyödyntämätön tila kaupunkilaisten ja eri yhteisöjen käytöön. Erityisesti kaivattaisiin sellaisia tiloja, joiden kunto soveltuisi paremmin hieman sotkuisempiin harrastuksiin, kuten erilaisiin taideprojekteihin.

Helsingin kaupungin Tilat avoimeksi -kokeiluprojekti oli käynnissä viime talvena. Sen tuloksena syntyi mm Stadin Tilapankki -palvelu, joka pohjaa RESPA rajapintaan. RESPA on jo käytössä esim. Kirjastojen Varaamo -palvelussa. Tämä kehitys on erittäin tervetullutta! Digitaalisten varauskanavien lanseeraus paitsi nostaa tilojen käyttöastetta, myös parantaa tiedotusta ja helpottaa varauksien tekemistä. Se on lisäksi kustanustehokasta ja jatkaa sitä trendiä, missä monenkirjavista järjestelmistä siirrytään yksikanavaiseen malliin. Tilatarjontaa pitää nyt laajentaa näissä palveluissa.

Nyt kun käyttöaste voi uusien työkalujen avulla nousta, kaupungilla on mahdollisuus tarkistaa myös vuokrapolitiikkaa. Tiloja on vuokrattu omille toimijoille kustannusperusteisesti ja ulkopuolisille markkinahintaan. Ehdotan, että kaupunki kehittää uuden vuokrausmallin, jossa pyritään takaamaan se, että vähävaraiset ja löysästi organisoituneet tahot voivat saada tiloja käyttöön edullisesti. Suomeksi: kaupungin pitäisi pudottaa hintoja aivan merkittävästi. Nykyinen esim. nuorisotalon kokoushuoneen 30€ tuntivuokra on edelleen liian hintava. 

Alennetaan vuokria ja laajennetaan tarjontaa, jotta mahdollisimman moni urbaani heimo voisi kokeilla lähtisikö yhteistoiminta lentoon muuallakin kuin netin syövereissä. Yhdessä tekeminen on kuitenkin paras keino torjua sosiaalista eristymistä ja yksinäisyyttä.

Sunnuntaisia ajatuksia vihreydestä

Poliittinen kotini on ollut minulle selvä niin kauan kuin muistan. Nuorena reilut 10 vuotiaana muistelen ensi kertaa kiinnostuneeni politiikasta. Silloin elettiin lamaa. Kylmä sota oli päättynyt ja kaikilla koulun pihalla oli bula-myssyt. Vihreät oli tuollon noussut pienpuolueeksi eduskuntaan ja yhteiskuntaopin tunnilla puolueita vertailtiin. Koin jo tuolloin politiikan tärkeimmäksi tehtäväksi luonnonsuojelun ja koska vihreät olivat selkeästi profiloitunut luonnon puolesta, oli valintani helppo. Perusarvoni eivät ole muuttuneet vuosien varrella. Luonnon asettamia rajoja olisi ihmisen syytä kunnioittaa. Emme ole sitä lajina tehneet enää vuosisatoihin, mutta ainakin olemme pikkuhiljaa tajunneet, että luonto voi meidät myös nopeasti kukistaa.

Vihreät arvot korostavat ihmisen vastuuta ympäristöstä ja heikoimmista. Jokaisella pitää olla oikeus omannäköiseen elämään ja siihen, että laki ja oikeudet ovat kaikille samat. Usein vihreät arvot ovat törmäyskurssilla lyhytnäköisten taloudellisten etujen kanssa. Kaivannaisteollisuus ja energiantuotanto ovat tästä parhaat esimerkit. Kaivokset ovat aina riski luonnolle, vaikka kuinka yrittäisimme minimoida uhkia ja korostaa kykyämme hallita prosesseja. Siksi sanon ei ympäristöä vaarantaville kaivoshankkeille. Vastustan lisäydinvoiman rakentamista, vaikka ymmärrän, että energiakysymyksissä vaihtoehdot ovat vähissä. Lisäydinvoiman riskit ovat mielestäni silti suuremmat kuin hyödyt. Inhimilliset virheet ja luonnonvoimat ovat tosiasioita, kuten olemme nähneet Chernobylissa ja Fukushimassa. Niitä vastaan ei voida koskaan 100% suojautua edes täällä Suomessa.

joonas-3251
Kuntapolitiikkalla on merkitystä ilmastonmuutoksen torjunnassa. Kuvassa oleva Hanasaaren voimalaitos on päätetty sulkea. Vaiheittainen siirtyminen pois fossiilisista polttoaineista on vihreän politiikan ytimessä. Kuva: Petri Tuohimaa

Silti olen teknologiamyönteinen, vaikka tiedostan sen, että se ei ole koskaan neutraalia. Emme kuitenkaan voi enää peruuttaa takaisin menneille vuosisadoille, joten on jatkettava eteenpäin. Usein on helppo syyttää menneitä hallituksia ongelmista, mutta siitä huolimatta perinnön kanssa on elettävä. Siksi kehitys myös ydinvoiman kohdalla on toivottua. On kuultu lupauksia saasteettomasta ydinvoimasta ja jopa siitä, että radioaktiivista jätettä voitaisi kierrättää edelleen. Siksi kaikenlaista tutkimusta on tuettava ja vihreät ovat aina olleet tiedemyönteisin puolue. Ehkä ratkaisut ovat olemassa, joten koulutusta on kehitettävä. Koska Suomi on tutkitusti ehkä paras maa oppia, on meillä juuri tässä ajassa kokoamme isompi rooli tulevaisuuden muovaamisessa. Siksi rajut leikkaukset ovat olleet pahinta myrkkyä, mitä nykyinen hallitus on tehnyt. Suunta voidaan vielä muuttaa. Jos olemme rohkeita ja ajan hermolla, niin ehkä meidät tullaan tulevina vuosisatoina muistamaan maana, jossa kehitettiin ensimmäinen perustulo – asetettiin luottamus ihmiseen ja oikeus perustoimeentuloon sosiaalipolitiikan ytimeen.

Miellän itseni sosiaaliliberaaliksi. Ihmisellä on oikeus elää omannäköistä elämäänsä ilman vainoa. Kaikki täällä ovat saman arvoisia. Markkinoita tulee säädellä erityisesti niillä alueilla, missä ne koskettavat ympäristöä ja ihmisen perusoikeuksia. Siviilisäätyni vuoksi olen nostanut yksinasuvien pärjäämisen vaaliteemakseni, koska koen ne haasteet itse.

Linjani yksittäisiin jokapäiväisiin kysymyksiin on usein maltillinen. Olen sitä mieltä, että jokaisen tulisi pyrkiä vähentämään kulutustaan ja tehdä kestäviä valintoja. Aina kun mahdollista, tulisi valita jalankulku, pyöräily ja joukkoliikenne juuri tuossa järjestyksessä. Lemmikkieläimiä tulisi pitää rakkaudella ja kohtuudella. Tuotantoeläimien hyvinvointia on parannettava. Kasvissyöntiä on lisättävä ja mielestäni kouluissa voitaisi siirtyä pääsääntöisesti kasvis ja kala ruokavalioon. Lihaakin saa syödä, en ole sitä kieltämässä, mutta mielestäni ollaan ajauduttu väärille raiteille, kun keskustelu nähdään ideologisena taisteluna. Suhtaudun hyvin kriittisesti ihmisten terveydellä tehtävään bisnekseen. Nyt eletään kriittisiä hetkiä sen suhteen, mikä on yksityisten terveyspalveluiden rooli julkisten rinnalla. Pelkään että uudistus on kuin kusi housussa pakkasella. Lämmittää vain hetken eikä alkuun voi palata. Siksi hallituksen pitäisi suosiolla luopua yrityksistä tuoda valinnanvapaus mukaan uudistukseen esittelemällään tavalla.

Seuraavan 30 vuoden aikana suuri haasteemme on pitää kiinni siitä, että vanhusten hyvinvoinnista ei tingitä. Olen huolestuneena seurannut, kuinka esimerkiksi lääkkeiden käyttö on lisääntynyt ja kuinka välinpitämättömästi terveydenhuolto on tässä toiminut. On etsittävä vaihtoehtoja pillerien popsimiselle.

Viimeisenä asiana nostaisin esiin vielä kommunikaatiokulttuurimme. Olemme nykyään eräässä mielessä viestinnässämme vajavaisempia, kun käyttöön ovat tulleet digitaaliset välineet. SOME viesti ei sisällä kehonkieltämme eikä äänenpainoja. Toista ei tarvitse kohdata kasvotusten. Viestimme on siis vajavaisempi ja välittyy usein väärin. Myös tahallinen agressiivisuus ja kiusaaminen on helpompaa, kun suoraa luuvitosen uhkaa ei ole. Kykymme sopia asioita ja sietää toisenlaisia näkemyksiä on edelleen olemassa. Ihminen on luonnostaan solidaarinen, vaikka usein sitä on vaikea uskoa. Mietitään siis tarkkaan mihin kehykseen kulloinkin tapetilla olevan kohun, oli se sitten mediassa tai omalla facebook seinällä, laitamme ja jatkamme elämää pitäen arvoistamme kiinni.

Tulevissa kuntavaaleissa ääni vihreille on ääni paremmalle tulevaisuudelle. Tässäkin ajassa olemme peruskysymysten äärellä. Torjummeko eriarvoisuuden vai annemmeko oman edun tavoittelun jatkua. Tiedämme kyllä mitä pitää tehdä, nyt on vain tartuttava toimeen.

Päätös on sinun.

Kaupungin rahankäytön valvontaa on parannettava

Helsingin hallinnossa paljastui hiljattain törkeä virka-aseman väärinkäyttötapaus. Opetusvirastossa koulujen tietotekniikan laitehankinnoista vastaavan virkamiehen epäillään kavaltaneen jopa miljoonia asemansa turvin. Tekijä on vangittu.

Männäviikolla valtuuston kokouksessa päiviteltiin, että miten tämä on ylipäätään voinut tapahtua? Kenen olisi pitänyt herätä, ja mitä voitaisi tehdä sen eteen, että vastaavaa ei toistuisi? Syyttävä sormi on osoittanut löperöön hallintoon.

Nämä kaikki ovat asianmukaisia kysymyksiä, mutta on syytä myös todeta, että kaupungin virantoimituksissa vastaavat epäselvyydet eivät ole mitenkään ainutlaatuisia. Muutama vuosi sitten erään kaupungin liikelaitoksen johtajaa epäiltiin rahankäytön epäselvyyksistä. Kyseisessä tapauksessa henkilö päätti irtisanoutua tehtävästään suurinpiirtein siinä vaiheessa, kun maija ajoi pihaan. Johtaja ilmoitti lähtevänsä “shangi-la:han” hoitamaan pandoja ja esitutkinta lopetettiin pian tapahtumien jälkeen. Syytteitä ei nostettu, mutta monta kysymysmerkkiä jäi leijumaan ilmaan.

Korruptio on inhimillistä ja usein tilaisuudet tekevät varkaan. Sitä pitää kuitenkin torjua kaikin mahdollisin keinoin, sillä mikään ei myrkytä yhteiskuntaa pahemmin. Suomessa ei rahalahjukset tutkimusten mukaan juuri vaihda omistajaa. Meillä korruptio on pehmeämpää. Aseman ja asiantuntijuuden perusteella voidaan vaikuttaa julkisiin hankkeisiin. Lihavat diilit menevät suosituksilla lähipiirille kytkösten jäädessä pimentoon. Toisaalla teetetään hulppeita remontteja omassa käytössä oleviin työsuhdeasuntoihin. Kulttuuripuolella apurahat valuvat tutuille tekijöille ja rekrytoinneissa hyväveli -kulttuuri on ikävää todellisuutta. Huippu-urheilun puolella rahankäytön holtittomuudesta on ollut esillä ehkä räikeintä välinpitämättömyyttä.

Vaara kasvaa silloin, kun viranhaltija on istunut pallillaan vuosikaudet ja toimintakultuuria ei tuuleteta. Päälle voi iskeä eräänlainen vauhtisokeus. Verkostot ovat kehittyneet syvälle esim. liike-elämään ja houkutukset voivat kasvaa. Silloin ollaan väistämättä tilanteessa, missä pitkän viran tuoman kokemuksen rooli korostuu. Asiantuntijan statuksesta nauttivaa, järjestelmästä hyvin perillä olevaa ei herkästi kyseenalaisteta. Se mahdollistaa väärinkäytökset.

Tietenkin suurin osa viranhaltijoista hoitaa tointaan moitteettomasti ja asiantuntijat ovat toki usein oman alansa tärkeimpiä voimavaroja, mitä päätöksenteon tueksi voidaan saada, mutta autuaaksi se status ei ketään tee. Tämän päivän viisaudet voivat olla huomisen pilkan aiheita. Maapallo oli joskus asianatuntijoiden mielestä litteä ja heidän kyseenalaistaminen vei roviolle. Vielä 50-luvulla eräänkin arvostetun koulukunnan asiantuntijat määräsivät mummoille piriä, jotta pyykkipäivän työvuori ei aivan vanhuksia uuvuttaisi.

On vaadittava, että kaikkia kuluja, mitä nyt surutta nakataan kaupungin piikkiin tarpeellisina viranhoitoon liittyvinä menoina, pitää tarkastella uudelleen. Hallintouudistuksen yhteydessä on pidettävä huoli, että valvonta tehostuu myös muilla sektoreilla, kuin pelkästään hankinnoissa. Julkisten varojen holtiton käyttö, edustusporsastelu yms, suoranainen elvistely on vastenmielisintä mitä julkisessa virassa oleva henkilö voi tehdä. 100 vuotiaasta Suomesta sen voisi kitkeä pois.